Bio

Sellisti Senja Rummukainen on kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut sellon huippulupauksesta suomalaismuusikoiden kirkkaimpaan keskiöön. Kotimaisen konserttielämän tietoisuuteen hän nousi vuonna 2014 voittamalla Turun sellokilpailun. Vain kaksi vuotta myöhemmin hänet palkittiin finalistina Porton Guilhermina Suggia -awardsissa, ja vuonna 2019 hän saavutti finaalipaikan Pietarin kansainvälisessä Pjotr Tšaikovski -kilpailussa. 

Menestystä seuranneita esiintymisiä esimerkiksi Mariinski-teatterin orkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Tampere Filharmonian, Turun filharmonisen orkesterin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina ovat ylistäneet niin lehdistö, kollegat kuin yleisötkin. Rummukainen on esiintynyt solistina niin Valeri Gergijevin, Leif Segerstamin kuin Jorman Panulan johdolla. Vuodesta 2017 lähtien Rummukainen on soittanut Helsingin kaupunginorkesterin toisena soolosellistinä ja vieraillut myös Oslon filharmonisen orkesterin soolosellistinä.

Myös kamarimuusikkona Rummukainen on Suomen suosituimpia. Hän on jo vuosien ajan kuulunut tärkeimpien kotimaisten festivaalien, kuten Kuhmon kamarimusiikin, Turun musiikkijuhlien ja Oulun musiikkijuhlien soitannolliseen selkärankaan. Vierailujensa ohella hän on Helsingissä järjestettävän Kamarikesä-festivaalin taiteellinen johtaja yhdessä Johannes Piirron, Kasmir Uusituvan, Tami Pohjolan ja Riina Piirilän kanssa. Kaudella 2020/21 Rummukainen palaa Helsingin kaupunginorkesterin solistiksi Elgarin sellokonsertolla ja tekee debyyttinsä Tapiola Sinfoniettan kanssa soittamalla Schumannin sellokonserton. Hän esiintyy myös Münchenissä yhdessä Daniel Müller-Schottin kanssa sekä Helsingissä järjestettävässä CelloFestissä. Lisäksi häntä voi kuulla useilla eurooppalaisilla festivaaleilla sekä Aku Louhimiehen Odotus-elokuvan ääniraidalla. 

Rummukainen opettajistaan on avannut hänelle aina uuden oven musiikin loputtomiin mahdollisuuksiin. Opintonsa Rummukainen aloitti Taru Aarnion ja Allar Kaasikin luokilla. Sibelius-Akatemiassa Marko Ylösen johdolla hän oppi käsittelemään suuria linjoja ja isoja kokonaisuuksia. Norjan musiikkikorkeakoulussa Truls Mørkin luokalla ja Essenin Folkwang-yliopistossa Young Chan-Chon johdolla hän löysi oman, persoonallisen äänensä, ja Berliinin musiikkiyliopiston Jens Peter Maintzin avustuksella löytyi vielä yksi osa Rummukaisen työkalupakkiin: taito paneutua teoksen pienten yksityiskohtien kauneuteen mikroskooppisella tarkkuudella.

Rummukainen tavoittelee sellostaan samaa puhuttelevaa ja sävykästä sointia, johon hän itsekin ihastui kuullessaan soitinta ensimmäistä kertaa Itä-Helsingin musiikkiopistossa kuusivuotiaana. Sellaisella soinnilla voi ilmaista tunteita ja herättää niitä muissa jopa tarkemmin kuin sanoilla, koska juuri sello on kaikista instrumenteista lähimpänä ihmisen äänenväriä. Soitti Rummukainen Robert Schumannin intiimejä duoja tai kamarillista konserttoa tai vaikka Dmitri Šostakovitšin konserttojen paikoin viiltäviä juoksutuksia, hänen syvälle kehoon tunkeutuva soittonsa löytää tiensä suoraan kuulijan tunnekeskukseen.

Rummukainen soittaa Stefano Scarampellan rakentamaan soitinta vuodelta 1897, jonka on hänelle ystävällisesti antanut käyttöön kapellimestari Jorma Panula. 

Teksti: Jaani Länsiö